sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Kaasua vai jarrua, siinäpä pulma :) Ja heti teknisesti täydellinen vai vasta hetken päästä...

Jokaisen koiran kanssa olen aina joutunut teiniahdistukseen… Pentuna kaikki sujuu niin helposti ja pentu elää tavallaan kuplassa, johon kuuluu pentu ja mä. Pentuaika on niin IHANAA! Sitten kun pentuvaihe muuttuu teiniangstiin, niin sitten alkaakin ympäristö joko pelottaa tai kiinnostaa liikaa…

Mitä tässä vaiheessa sitten olisi hyvä tehdä, lisätäänkö kaasua eli viettiä leikkimisellä ja hetsaamisella, jolloin teini ei huomaa ympäristöä vai siedätetäänkö teiniä häiriöihin namien avulla ja opetetaan teini hallitsemaan tunteitaan? Tämä on varmastikin koirakkokohtainen asia. Olisikin hyvä löytää se "kultainen keskitie" näiden väliltä, sillä tavoitteenahan on ideaali mielentilassa oleva harrastuskoira, joka tekee innokkaasti, silti olematta liian stressaantunut ja levoton.

Itse olen viime aikoina miettinyt että vienkö teiniäni liian matalassa vireessä, tuleeko siitä koskaan riittävän hyvää, time will tell… Mutta nyt tällä hetkellä yritän sitä kautta, että huolehdin että teini osaa asiat teknisesti hyvin ja tämä tekniikka opetaaan kotona häiriöttömässä tilassa. Häiriöissä tehdään helppoja juttuja YHDESSÄ leikkien ja rauhoittuen. Kiinnitän koko ajan tarkasti huomiota Stikkanin MIELENTILAAN! Se on ehdottomasta tärkein juttu koirankoulutuksessa ja mielestäni se vaikein juttu myös!  Tekemistä ei aloiteta eikä jatketa, jos teini kiihtyy liikaa. Rauhoitetaan koira ja sitten vasta jatketaan kun koira on sopivassa mielentilassa. Vastaavasti jos huomio tekemisestä herpaantuu niin sitten myös peli seis ja teini tauolle. Tauon jälkeen muutetaan toimintaa niin että olen mielenkiintoisempi! Tässä todellakin tulee ELÄÄ HETKESSÄ ja KESKITTYÄ tekemiseen koko ajan.

Toinen asia mitä olen viime päivinä olen miettinyt, on se että mikä on KRITEERI missäkin liikkeessä alusta asti. Hyväksynkö nyt jotain vähän esim. hitaanpaa suoritusta ja sitten ajan kanssa haen siihen voimaa ja vauhtia. Tämä on vähän liikekohtainen asia. Mutta olen jälleen kerran tullut siihen tulokseen, että hiljaa hyvää tulee, eli pyrin alusta asti oikeannäköiseen suoritukseen, vaikka suorituksen valmistumiseen menee vähän pidempi aika!! Sillä on paljon vaikeampi korjata liikkeitä, kuin se että opettaa ne heti alusta alkaen oikeanlaisiksi!! Mutta täytyy myös muistaa että vauhti tulee myös VARMUUDEN kautta eli lähinnä keskityn siihen että TEKNIIKKA on juuri sellainen kun haluan ja sitten kaasutetaan varmuuden ja palkkauksen avulla vauhtia lisää :) Mutta tässäkin mielentilaan tulee kiinnittää huomiota alusta alkaen! Mutta ei saa olla helppoa, ei. Mutta KIVAA tämän tulee olla, AINA!!!

THINK - PLAN - DO - AND HAVE FUN!!