keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Menolippu voittajaan!

Sunnuntaina 13.12.2015 kisasimme Stikkanin kanssa Tamskin tokokisoissa AVOimessa luokassa. Suoritus oli ihan ok, pientä hienosäätöä siellä sun täällä, mutta yhteistyö kehässä oli mukavan tuntuista ja kuulemma näköistäkin. Saatiin 301 pistettä, KP sekä luokkavoitto. Kiitos Minna tärkeästä treeniavusta!!

Nyt jatkamme ylempien luokkien liikkeiden opettamista ja tavoitteena olisi kisata VOIttajaluokassa kevään kuluessa.

Tämän syksyn aikana yhteistyömme Stikkanin kanssa on parantunut paljon, tekeminen on oikeasti kivaa meille molemmille ja tämä on se ainut avain onneen (minun mielestä)! Kävimme Christa Enqvist-Pukkilan koulutuksessa ja hänkin kehui meidän yhteistyön näyttävän nykyään todella hyvältä ja että ollaan edetty hurjasti siitä tilanteesta, jolloin hän näki meitä edellisen kerran.

Stikkan on ollut ja on edelleenkin melko haastava harrastuskoira. Tyttöjen tuoksut kiinnostavat kovasti ja muutenkin ympäristön häiriöt ovat melko haastavia. Vireensäätelyä olemme onneksi harjoitelleet paljon ja tämä tuottaa nyt tulosta. Ylivireisenä tulee helposti ääntä ja matalavireisenä tekeminen on löysää... Mutta nyt kun on työkalut vireen nostamiseen ja laskemiseen, niin tämän asian suhteen ei tarvitse ahdistella. Hereillä toki täytyy olla ja säädellä mielentilaa välittömästi kun siihen on tarvetta.

Tämän vuoden aikana olen joutunut jälleen paljon miettimään sitä asiaa, kuinka haluan koiraani kouluttaa. Välillä on tavallaan tehnyt mieli lähteä vaatimisen ja kieltämisen linjalle, mutta sitten kuitenkin olen pitäytynyt tästä vaihtoehdosta, onneksi. Kyseisellä tavalla saa tietyntyyppisillä koirilla hienoa tulosta, mutta itse henkilökohtaisesti en halua kouluttaa kyseisellä tavalla. Siitä tulee paha mieli ja tekeminen ei ole kivaa minulle itselleni. Olen aina vähän tuumannut, että se on ongelman kiertämistä, jos pakottaa koiran huomion itseensä. Jos koira on kiinnostunut ympäristöstä enemmän kuin minusta, niin syy on yksinkertaisesti siinä, että minä en ole koiran silmissä riittävän mielenkiintoinen ja palkitseva. Toki täytyy muistaa, että positiivinen kouluttaminen ei tarkoita sallivuutta. Vääriä asioita ei tule vahvistaa. Esimerkiksi tyttötuoksujen suhteen meillä on ehdoton linja. Jos liikkeitä tehdessä nenä menee maahan ja Stikkan unohtuu hajujen maailmaan, niin häkki heilahtaa ja homma loppuu hetkellisesti siihen! Eli teoilla on kuitenkin seuraukset, mutta tässä koira itse oppii että haistelemisella kaikki mukavakin tekeminen loppuu.

Syksyn aikana olen käynyt Jalosen Mikan ryhmätunneilla ja tämä näkyy meidän suhteessa. Tunneilla meillä on oikeasti todella kivaa ja voin keskittyä vain omaan koiraani 60 minuuttin ajan. Olemme tehneet temppuja ja paljon kuuntelu - ja erotteluharjoituksia hymyissä suin. Olen myös uskaltanut tehdä asioita, jotka eivät heti onnistu ja silti Stikkan on jatkanut iloisesti tekemistä. Olen myös palkannut koiraani todella hyvin ja "kas kummaa" Stikkan arvostaa minun kanssa tekemistä nyt paljon enemmän!!!Tuhannet kiitokset Mika!

Eli positiivisella linjalla jatketaan edelleen ja onneksi ympärilläni on samanhenkisiä treenikavereita, joiden kanssa treenaaminen on mukavaa ja leppoisaa ollen silti tehokasta & tuloksellista!

1 kommentti:

  1. Ahdistusfiilis on hyvä! Ilman tuota fiilistä ei tuloksia tulisi :D Tarttis vaan oppia sietämään tuo fiilis hymyssä suin ;) Seuraavan kerran, kun tuo fiilis tulee, niin pitäis sanoa, että JESS!!! Taas tuli kohta mihin pureutua.

    VastaaPoista