Sunnuntaina kisattiin IPO-klubin hakukokeessa ja tuomarina toimi M.Viljamaa. Pisteitä 282, ykköstulos ja 1.sija.
Haussa Stikkan risteili hienosti, mutta hallinnan ja ilmaisun suhteen on pientä parantamista ja Sarikin missasi muutaman pisteen... Esineruutu oli hieno, täydet 30 pistettä.
Tottelevaisuudesta saimme 97 pistettä!! Kokonaisuus oli hieno. Seuraamisessa edistää ja hyppynoudoissa ote vähän elää luovutuksessa, eli näitä pitää työstää ennen kuninkuusluokkaan siirtymistä!
Nyt treenataan ahkerasti ja ensi kaudella sitten aletaan metsästämään hausta niitä valioykkösiä! Kiitos meidän hakuryhmäläiset, tästä on hyvä jatkaa!!
maanantai 17. lokakuuta 2016
maanantai 3. lokakuuta 2016
Rally-Tokon SM-kilpailut 1.10.2016.
Mietiskelin tuossa eräänä päivänä, että olen ohjaajana osallistunut kahdeksan eri lajin SM-kilpailuihin yksilökilpailuissa. Lajeja ovat palveluskoiralajeissa: haku, jälki, etsintäkoe sekä rauniot ja näiden lisäksi TOKO, agility, valjakkohiihto sekä uusimpana Rally-Toko.
Rally-Tokon SM-kisoihin mentiin edustamaan Tamskia joukkueessa (sijoitus 14.) ja mitään menestystavoitteita ei yksilökisassa ollut. Peruutukset oikealla ja vasemmalla puolella eivät onnistu meiltä vielä, joten mitään mahdollisuuksia ei mitaliin oikeasti ollut. Karsintaradalla ei ollut em. kylttejä ja saatiin 100 pistettä sekä voitto eli sijoitus 1/60. Eli valiokello alkoi tikittämään, jee!!! Oli kyllä todella hienoa saada täydet pisteet ja vielä SM-kisoissa! Finaaliradalla tehtiin kalliita virheitä ja sijoitus oli lopulta 15. Nyt täytyy todellakin saada peruutus toimimaan, niin eiköhän se valioituminenkin sieltä sitten tule. Kiitos Marke, Kati ja Krista loistavasta koutsaamisesta sekä treeniseurasta, ilman teitä tämä ei olisi onnistunut. Ja kiitos Eukanuba, hyvin Kurt jaksoi pitkän päivän!!
Rally-Tokon SM-kisoihin mentiin edustamaan Tamskia joukkueessa (sijoitus 14.) ja mitään menestystavoitteita ei yksilökisassa ollut. Peruutukset oikealla ja vasemmalla puolella eivät onnistu meiltä vielä, joten mitään mahdollisuuksia ei mitaliin oikeasti ollut. Karsintaradalla ei ollut em. kylttejä ja saatiin 100 pistettä sekä voitto eli sijoitus 1/60. Eli valiokello alkoi tikittämään, jee!!! Oli kyllä todella hienoa saada täydet pisteet ja vielä SM-kisoissa! Finaaliradalla tehtiin kalliita virheitä ja sijoitus oli lopulta 15. Nyt täytyy todellakin saada peruutus toimimaan, niin eiköhän se valioituminenkin sieltä sitten tule. Kiitos Marke, Kati ja Krista loistavasta koutsaamisesta sekä treeniseurasta, ilman teitä tämä ei olisi onnistunut. Ja kiitos Eukanuba, hyvin Kurt jaksoi pitkän päivän!!
Kuva: Katariin Launiala
perjantai 30. syyskuuta 2016
Vihdoinkin haku-ura on Stikkanin kanssa korkattu!
Kesä sujui ahkerasti treenaten ja ihan vain lomaillen.
Stikkanin kanssa käytiin Norjassa ja Ruotsissa treenailemassa. Norjassa osallistuimme No Limits Obediencen 4 päivän tottelevaisuusleirille. Kouluttajina olivat Maria Brandel sekä Siv Svendsen. työkalupakki täydentyi jälleen! Ruotsissa treenasimme hakua ystävieni kanssa.
Keväällä Kurt ei enää halunnut tehdä A-estettä, joten tein haikean päätöksen ja laitoin Kurtin eläkkeelle PK:sta. Koiran ehdoilla mennään, operoitu olkanivel (OCD) todennäköisesti teki kipeää A:n ylityksessä. Kurt keskittyy nyt kisakentillä vain rallatteluun!
Stikkanin kanssa kävimme Tokon SM-kilpailuissa edustamassa Tamskia joukkuekisassa (VOI) ja joukkueemme sijoitus oli hienosti 6.
25.9. korkkasimme hakukokeet ja meni ihan kivasti. Maastoista täydet 200 pistettä ja tottelevaisuudesta 93p. Omasta estekammostani johtuen esteiden treenaamisen kanssa tuli vähän kiirusta ja esteiden suoritusvarmuus ei vielä ollut työstetty. Eli Stikkan kiersi hyppyesteen takaisin ja tästä -5p. Muuten Stikkanin mielentila oli tosi hieno! Oli innokas ja keskittyi. Seuraamisessa täytyy vain pienen pieni edistäminen saada pois... helpommin sanottu kuin tehty. Kiitos meidän huisin nohevat hakuuttelijat sekä kaikki ystävät ja kaverit joiden kanssa olen päässyt treenaamaan eripuolilla Suomea! Tästä on hyvä jatkaa!
Stikkanin kanssa käytiin Norjassa ja Ruotsissa treenailemassa. Norjassa osallistuimme No Limits Obediencen 4 päivän tottelevaisuusleirille. Kouluttajina olivat Maria Brandel sekä Siv Svendsen. työkalupakki täydentyi jälleen! Ruotsissa treenasimme hakua ystävieni kanssa.
Keväällä Kurt ei enää halunnut tehdä A-estettä, joten tein haikean päätöksen ja laitoin Kurtin eläkkeelle PK:sta. Koiran ehdoilla mennään, operoitu olkanivel (OCD) todennäköisesti teki kipeää A:n ylityksessä. Kurt keskittyy nyt kisakentillä vain rallatteluun!
Stikkanin kanssa kävimme Tokon SM-kilpailuissa edustamassa Tamskia joukkuekisassa (VOI) ja joukkueemme sijoitus oli hienosti 6.
25.9. korkkasimme hakukokeet ja meni ihan kivasti. Maastoista täydet 200 pistettä ja tottelevaisuudesta 93p. Omasta estekammostani johtuen esteiden treenaamisen kanssa tuli vähän kiirusta ja esteiden suoritusvarmuus ei vielä ollut työstetty. Eli Stikkan kiersi hyppyesteen takaisin ja tästä -5p. Muuten Stikkanin mielentila oli tosi hieno! Oli innokas ja keskittyi. Seuraamisessa täytyy vain pienen pieni edistäminen saada pois... helpommin sanottu kuin tehty. Kiitos meidän huisin nohevat hakuuttelijat sekä kaikki ystävät ja kaverit joiden kanssa olen päässyt treenaamaan eripuolilla Suomea! Tästä on hyvä jatkaa!
perjantai 25. maaliskuuta 2016
Talven tavoite saavutettu, EVL kutsuu!!
Kiirastorstaina kisasimme Stikkanin kanssa ensimmäisen ja viimeisen kerran TOKOn voittajaluokassa. Pisteitä 296, kunniapalkinto ja voitto. Stikkan oli iloisella mielellä tekemässä, joka kuului välien kommentointina, mutta eiköhän tämä kommentointi saada hiljennettyä ennen EVL:n korkkaamista...
Tämän talven tavoite tuli siis täytettyä. Kiitos kaikki ihanat treenikaverit avusta, ilman teitä tämä ei olisi ollut mahdollista. Nyt katseet suunnataan PK-kauteen sekä EVL:n liikkeisiin. Hiljaa hyvä tulee, ainakin tämän iloisen teinikoiran suhteen!
Tämän talven tavoite tuli siis täytettyä. Kiitos kaikki ihanat treenikaverit avusta, ilman teitä tämä ei olisi ollut mahdollista. Nyt katseet suunnataan PK-kauteen sekä EVL:n liikkeisiin. Hiljaa hyvä tulee, ainakin tämän iloisen teinikoiran suhteen!
torstai 31. joulukuuta 2015
Onnea ja iloa vuoteen 2016!!
Kulunut vuosi piti sisällään paljon onnistumisia ja mukavia treenihetkiä kera ystävien ja mukavien koulutettavien, kiitos teille kaikille!! Ja kiitos Severa Pet Foods matkassa mukana olosta, Eukanuban siivittämänä pojat ovat jaksaneet hyvin aktiivisen vuoden 2015!!!
Ikävää oli Robbanin siirtyminen enkelikuoroon, mutta hyvä elämä Rupsulla onneksi kuitenkin oli.
Vuoden kohokohtia olivat ehdottomasti kaksi reissua Ruotsiin hakua treenaamaan!! Viikon leiri Turid Stavnin koulutuksessa Kind BK:ssa oli niin ihana!!! Loistava porukka ja erittäin kokenut & menestynyt sekä osaava kouluttaja, nautin todella paljon!! Syksyllä mentiin vielä Minnan ja Ninan kanssa Morten Eqtvedtin hakukoulutukseen, naurua ja oppimista riitti yllin kyllin... Ensi vuonna toivottavasti jälleen Ruotsiin opintielle!!
Kurtin kanssa onnistuttiin vihdoinkin PK-SM-kisoissa tuloksena etsintäkokeen pronssimitali!! Arvostan tätä todella paljon, sillä Kurtilla on vahvuuksiensa lisäksi ollut melko paljon heikkouksia, joita ollaan paranneltu matkan varrella... Mutta matkan varrella olen oppinut itse ihan valtavasti positiivisen vahvistamisen ja mielentilan luomisten voimasta. Rallattelussa saimme RTK3 ja menolipun mestariin, jokohan vuonna 2016 saisimme uuden valiotittelin...
Stikkanin kanssa aloitettiin kisaurat tokossa ja PK:ssa. Tokossa ALO ja AVO 1 luokkavoitoilla ja kunniapalkinnoilla. Suoritettiin myös BH-koe. Stikkanille ikä tekee hyvää ja nyt alkaa näyttää lupaavalta, mielentila tekemiseen on hyvä ja vireen säätelykin alkaa sujua.
Tässä hieno mietelause itse kullekin ensi vuoden tavoitteita miettiessä!!
" On hyvä olla olemassa määränpää, jota kohden kuljemme, mutta loppujen lopuksi vain matkalla on merkitystä. " - Ursula K. Lequin
Edellä mainittu on hyvä pitää mielessä, sillä jos koiraharrastuksen tarkoituksena on vain voittaa ja menestyä, voi itse matka muodostua aikas kiviseksi....
Yksi ystäväni sanoi kerran: " me treenataan tosissaan, mutta ei vakavasti" - ja tämä on niin totta, tosin aina toisinaan täytyy tätä muistuttaa myös omaan mieleen, jos homma käy liian vakavaksi matkan varrella...
Ilman iloa ja harrastuksen ympärillä olevia ihania ja niin tärkeitä treenikavereita olisi tämä touhu aikas työlästä ja yksinäistäkin! Vaikka sanotaankin, että koirat ovat ihmisen parhaita ystäviä!!
Tässä muutama ihana mietelause koirista:
Ikävää oli Robbanin siirtyminen enkelikuoroon, mutta hyvä elämä Rupsulla onneksi kuitenkin oli.
Vuoden kohokohtia olivat ehdottomasti kaksi reissua Ruotsiin hakua treenaamaan!! Viikon leiri Turid Stavnin koulutuksessa Kind BK:ssa oli niin ihana!!! Loistava porukka ja erittäin kokenut & menestynyt sekä osaava kouluttaja, nautin todella paljon!! Syksyllä mentiin vielä Minnan ja Ninan kanssa Morten Eqtvedtin hakukoulutukseen, naurua ja oppimista riitti yllin kyllin... Ensi vuonna toivottavasti jälleen Ruotsiin opintielle!!
Kurtin kanssa onnistuttiin vihdoinkin PK-SM-kisoissa tuloksena etsintäkokeen pronssimitali!! Arvostan tätä todella paljon, sillä Kurtilla on vahvuuksiensa lisäksi ollut melko paljon heikkouksia, joita ollaan paranneltu matkan varrella... Mutta matkan varrella olen oppinut itse ihan valtavasti positiivisen vahvistamisen ja mielentilan luomisten voimasta. Rallattelussa saimme RTK3 ja menolipun mestariin, jokohan vuonna 2016 saisimme uuden valiotittelin...
Stikkanin kanssa aloitettiin kisaurat tokossa ja PK:ssa. Tokossa ALO ja AVO 1 luokkavoitoilla ja kunniapalkinnoilla. Suoritettiin myös BH-koe. Stikkanille ikä tekee hyvää ja nyt alkaa näyttää lupaavalta, mielentila tekemiseen on hyvä ja vireen säätelykin alkaa sujua.
Tässä hieno mietelause itse kullekin ensi vuoden tavoitteita miettiessä!!
" On hyvä olla olemassa määränpää, jota kohden kuljemme, mutta loppujen lopuksi vain matkalla on merkitystä. " - Ursula K. Lequin
Edellä mainittu on hyvä pitää mielessä, sillä jos koiraharrastuksen tarkoituksena on vain voittaa ja menestyä, voi itse matka muodostua aikas kiviseksi....
Yksi ystäväni sanoi kerran: " me treenataan tosissaan, mutta ei vakavasti" - ja tämä on niin totta, tosin aina toisinaan täytyy tätä muistuttaa myös omaan mieleen, jos homma käy liian vakavaksi matkan varrella...
Ilman iloa ja harrastuksen ympärillä olevia ihania ja niin tärkeitä treenikavereita olisi tämä touhu aikas työlästä ja yksinäistäkin! Vaikka sanotaankin, että koirat ovat ihmisen parhaita ystäviä!!
Tässä muutama ihana mietelause koirista:
"Ei ole mitään muuta ehdottomasti pysyvää, kuin koiran uskollisuus."
- Konrad Lorenz
- Konrad Lorenz
"Koira antaa nopeammin anteeksi kuin yksikään ihminen."
- Peter Gray
- Peter Gray
"Kukaan ei pidä juttujasi yhtä nerokkaina, kuin koirasi."
- Christopher Morle
- Christopher Morle
"Se on vieressäsi lohduttaakseen sinua, suojellakseen sinua ja tarpeen tullen antaakseen henkensä puolestasi. Se on uskollinen sinulle hyvinä ja huonoina aikoina. Se on koira!"
- Jerome K. Jerome
- Jerome K. Jerome
Hyvää ilon ja kenties menestyksellistenkin hetkien täyttämää Uutta Vuotta 2016 teille kaikille!!
Hakuleiriltä - 2015
SM-3
keskiviikko 16. joulukuuta 2015
Menolippu voittajaan!
Sunnuntaina 13.12.2015 kisasimme Stikkanin kanssa Tamskin tokokisoissa AVOimessa luokassa. Suoritus oli ihan ok, pientä hienosäätöä siellä sun täällä, mutta yhteistyö kehässä oli mukavan tuntuista ja kuulemma näköistäkin. Saatiin 301 pistettä, KP sekä luokkavoitto. Kiitos Minna tärkeästä treeniavusta!!
Nyt jatkamme ylempien luokkien liikkeiden opettamista ja tavoitteena olisi kisata VOIttajaluokassa kevään kuluessa.
Tämän syksyn aikana yhteistyömme Stikkanin kanssa on parantunut paljon, tekeminen on oikeasti kivaa meille molemmille ja tämä on se ainut avain onneen (minun mielestä)! Kävimme Christa Enqvist-Pukkilan koulutuksessa ja hänkin kehui meidän yhteistyön näyttävän nykyään todella hyvältä ja että ollaan edetty hurjasti siitä tilanteesta, jolloin hän näki meitä edellisen kerran.
Stikkan on ollut ja on edelleenkin melko haastava harrastuskoira. Tyttöjen tuoksut kiinnostavat kovasti ja muutenkin ympäristön häiriöt ovat melko haastavia. Vireensäätelyä olemme onneksi harjoitelleet paljon ja tämä tuottaa nyt tulosta. Ylivireisenä tulee helposti ääntä ja matalavireisenä tekeminen on löysää... Mutta nyt kun on työkalut vireen nostamiseen ja laskemiseen, niin tämän asian suhteen ei tarvitse ahdistella. Hereillä toki täytyy olla ja säädellä mielentilaa välittömästi kun siihen on tarvetta.
Tämän vuoden aikana olen joutunut jälleen paljon miettimään sitä asiaa, kuinka haluan koiraani kouluttaa. Välillä on tavallaan tehnyt mieli lähteä vaatimisen ja kieltämisen linjalle, mutta sitten kuitenkin olen pitäytynyt tästä vaihtoehdosta, onneksi. Kyseisellä tavalla saa tietyntyyppisillä koirilla hienoa tulosta, mutta itse henkilökohtaisesti en halua kouluttaa kyseisellä tavalla. Siitä tulee paha mieli ja tekeminen ei ole kivaa minulle itselleni. Olen aina vähän tuumannut, että se on ongelman kiertämistä, jos pakottaa koiran huomion itseensä. Jos koira on kiinnostunut ympäristöstä enemmän kuin minusta, niin syy on yksinkertaisesti siinä, että minä en ole koiran silmissä riittävän mielenkiintoinen ja palkitseva. Toki täytyy muistaa, että positiivinen kouluttaminen ei tarkoita sallivuutta. Vääriä asioita ei tule vahvistaa. Esimerkiksi tyttötuoksujen suhteen meillä on ehdoton linja. Jos liikkeitä tehdessä nenä menee maahan ja Stikkan unohtuu hajujen maailmaan, niin häkki heilahtaa ja homma loppuu hetkellisesti siihen! Eli teoilla on kuitenkin seuraukset, mutta tässä koira itse oppii että haistelemisella kaikki mukavakin tekeminen loppuu.
Syksyn aikana olen käynyt Jalosen Mikan ryhmätunneilla ja tämä näkyy meidän suhteessa. Tunneilla meillä on oikeasti todella kivaa ja voin keskittyä vain omaan koiraani 60 minuuttin ajan. Olemme tehneet temppuja ja paljon kuuntelu - ja erotteluharjoituksia hymyissä suin. Olen myös uskaltanut tehdä asioita, jotka eivät heti onnistu ja silti Stikkan on jatkanut iloisesti tekemistä. Olen myös palkannut koiraani todella hyvin ja "kas kummaa" Stikkan arvostaa minun kanssa tekemistä nyt paljon enemmän!!!Tuhannet kiitokset Mika!
Eli positiivisella linjalla jatketaan edelleen ja onneksi ympärilläni on samanhenkisiä treenikavereita, joiden kanssa treenaaminen on mukavaa ja leppoisaa ollen silti tehokasta & tuloksellista!
Nyt jatkamme ylempien luokkien liikkeiden opettamista ja tavoitteena olisi kisata VOIttajaluokassa kevään kuluessa.
Tämän syksyn aikana yhteistyömme Stikkanin kanssa on parantunut paljon, tekeminen on oikeasti kivaa meille molemmille ja tämä on se ainut avain onneen (minun mielestä)! Kävimme Christa Enqvist-Pukkilan koulutuksessa ja hänkin kehui meidän yhteistyön näyttävän nykyään todella hyvältä ja että ollaan edetty hurjasti siitä tilanteesta, jolloin hän näki meitä edellisen kerran.
Stikkan on ollut ja on edelleenkin melko haastava harrastuskoira. Tyttöjen tuoksut kiinnostavat kovasti ja muutenkin ympäristön häiriöt ovat melko haastavia. Vireensäätelyä olemme onneksi harjoitelleet paljon ja tämä tuottaa nyt tulosta. Ylivireisenä tulee helposti ääntä ja matalavireisenä tekeminen on löysää... Mutta nyt kun on työkalut vireen nostamiseen ja laskemiseen, niin tämän asian suhteen ei tarvitse ahdistella. Hereillä toki täytyy olla ja säädellä mielentilaa välittömästi kun siihen on tarvetta.
Tämän vuoden aikana olen joutunut jälleen paljon miettimään sitä asiaa, kuinka haluan koiraani kouluttaa. Välillä on tavallaan tehnyt mieli lähteä vaatimisen ja kieltämisen linjalle, mutta sitten kuitenkin olen pitäytynyt tästä vaihtoehdosta, onneksi. Kyseisellä tavalla saa tietyntyyppisillä koirilla hienoa tulosta, mutta itse henkilökohtaisesti en halua kouluttaa kyseisellä tavalla. Siitä tulee paha mieli ja tekeminen ei ole kivaa minulle itselleni. Olen aina vähän tuumannut, että se on ongelman kiertämistä, jos pakottaa koiran huomion itseensä. Jos koira on kiinnostunut ympäristöstä enemmän kuin minusta, niin syy on yksinkertaisesti siinä, että minä en ole koiran silmissä riittävän mielenkiintoinen ja palkitseva. Toki täytyy muistaa, että positiivinen kouluttaminen ei tarkoita sallivuutta. Vääriä asioita ei tule vahvistaa. Esimerkiksi tyttötuoksujen suhteen meillä on ehdoton linja. Jos liikkeitä tehdessä nenä menee maahan ja Stikkan unohtuu hajujen maailmaan, niin häkki heilahtaa ja homma loppuu hetkellisesti siihen! Eli teoilla on kuitenkin seuraukset, mutta tässä koira itse oppii että haistelemisella kaikki mukavakin tekeminen loppuu.
Syksyn aikana olen käynyt Jalosen Mikan ryhmätunneilla ja tämä näkyy meidän suhteessa. Tunneilla meillä on oikeasti todella kivaa ja voin keskittyä vain omaan koiraani 60 minuuttin ajan. Olemme tehneet temppuja ja paljon kuuntelu - ja erotteluharjoituksia hymyissä suin. Olen myös uskaltanut tehdä asioita, jotka eivät heti onnistu ja silti Stikkan on jatkanut iloisesti tekemistä. Olen myös palkannut koiraani todella hyvin ja "kas kummaa" Stikkan arvostaa minun kanssa tekemistä nyt paljon enemmän!!!Tuhannet kiitokset Mika!
Eli positiivisella linjalla jatketaan edelleen ja onneksi ympärilläni on samanhenkisiä treenikavereita, joiden kanssa treenaaminen on mukavaa ja leppoisaa ollen silti tehokasta & tuloksellista!
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
Yksi viikonloppu, 3 rally-tokostarttia ja RTK3!!!
Viikonloppu pyhitettiin rallattelulle!
Lauantaina korkkasimme VOI-luokan saaden 98 pistettä, 1.sija ja tuomarin palkinto. Sunnuntaina kaksi starttia ja molemmista 88 pistettä, ohjaajan tunaroitua vähän siellä sun täällä... Tuloksena hienosti RTK3 ja menolippu MES-luokkaan!! Tuomarien kommentit lämmittivät mieltä: Oikein mukavan näköistä menoa. Taitava koirakko. Sujuvaa yhteistyötä. Hyvää yhteistyötä.
Nyt se treenaaminen vasta alkaa, kun virheitä ei juurikaan enää mestariluokassa saa olla, jotta on mahdollisuuksia valioitumiseen... Rallattelu on kyllä mukavaa, kun ei tarvitse pelätä, että koira loukkaa itsensä esteillä (PK) tai joku tulee paikallo-oloissa koiran päälle (TOKO). Mutta vaativa laji on tämäkin, innolla alamme hiomaan parannettavia asioita toiveena valioituminen.
Kiitos meidän loistavalle RallatteluTriolle eli Markelle ja Katille. Kristalle myös kiitokset neuvoista!!
Lauantaina korkkasimme VOI-luokan saaden 98 pistettä, 1.sija ja tuomarin palkinto. Sunnuntaina kaksi starttia ja molemmista 88 pistettä, ohjaajan tunaroitua vähän siellä sun täällä... Tuloksena hienosti RTK3 ja menolippu MES-luokkaan!! Tuomarien kommentit lämmittivät mieltä: Oikein mukavan näköistä menoa. Taitava koirakko. Sujuvaa yhteistyötä. Hyvää yhteistyötä.
Nyt se treenaaminen vasta alkaa, kun virheitä ei juurikaan enää mestariluokassa saa olla, jotta on mahdollisuuksia valioitumiseen... Rallattelu on kyllä mukavaa, kun ei tarvitse pelätä, että koira loukkaa itsensä esteillä (PK) tai joku tulee paikallo-oloissa koiran päälle (TOKO). Mutta vaativa laji on tämäkin, innolla alamme hiomaan parannettavia asioita toiveena valioituminen.
Kiitos meidän loistavalle RallatteluTriolle eli Markelle ja Katille. Kristalle myös kiitokset neuvoista!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)