Menolippu voittajaan!

Sunnuntaina 13.12.2015 kisasimme Stikkanin kanssa Tamskin tokokisoissa AVOimessa luokassa. Suoritus oli ihan ok, pientä hienosäätöä siellä sun täällä, mutta yhteistyö kehässä oli mukavan tuntuista ja kuulemma näköistäkin. Saatiin 301 pistettä, KP sekä luokkavoitto. Kiitos Minna tärkeästä treeniavusta!!

Nyt jatkamme ylempien luokkien liikkeiden opettamista ja tavoitteena olisi kisata VOIttajaluokassa kevään kuluessa.

Tämän syksyn aikana yhteistyömme Stikkanin kanssa on parantunut paljon, tekeminen on oikeasti kivaa meille molemmille ja tämä on se ainut avain onneen (minun mielestä)! Kävimme Christa Enqvist-Pukkilan koulutuksessa ja hänkin kehui meidän yhteistyön näyttävän nykyään todella hyvältä ja että ollaan edetty hurjasti siitä tilanteesta, jolloin hän näki meitä edellisen kerran.

Stikkan on ollut ja on edelleenkin melko haastava harrastuskoira. Tyttöjen tuoksut kiinnostavat kovasti ja muutenkin ympäristön häiriöt ovat melko haastavia. Vireensäätelyä olemme onneksi harjoitelleet paljon ja tämä tuottaa nyt tulosta. Ylivireisenä tulee helposti ääntä ja matalavireisenä tekeminen on löysää... Mutta nyt kun on työkalut vireen nostamiseen ja laskemiseen, niin tämän asian suhteen ei tarvitse ahdistella. Hereillä toki täytyy olla ja säädellä mielentilaa välittömästi kun siihen on tarvetta.

Tämän vuoden aikana olen joutunut jälleen paljon miettimään sitä asiaa, kuinka haluan koiraani kouluttaa. Välillä on tavallaan tehnyt mieli lähteä vaatimisen ja kieltämisen linjalle, mutta sitten kuitenkin olen pitäytynyt tästä vaihtoehdosta, onneksi. Kyseisellä tavalla saa tietyntyyppisillä koirilla hienoa tulosta, mutta itse henkilökohtaisesti en halua kouluttaa kyseisellä tavalla. Siitä tulee paha mieli ja tekeminen ei ole kivaa minulle itselleni. Olen aina vähän tuumannut, että se on ongelman kiertämistä, jos pakottaa koiran huomion itseensä. Jos koira on kiinnostunut ympäristöstä enemmän kuin minusta, niin syy on yksinkertaisesti siinä, että minä en ole koiran silmissä riittävän mielenkiintoinen ja palkitseva. Toki täytyy muistaa, että positiivinen kouluttaminen ei tarkoita sallivuutta. Vääriä asioita ei tule vahvistaa. Esimerkiksi tyttötuoksujen suhteen meillä on ehdoton linja. Jos liikkeitä tehdessä nenä menee maahan ja Stikkan unohtuu hajujen maailmaan, niin häkki heilahtaa ja homma loppuu hetkellisesti siihen! Eli teoilla on kuitenkin seuraukset, mutta tässä koira itse oppii että haistelemisella kaikki mukavakin tekeminen loppuu.

Syksyn aikana olen käynyt Jalosen Mikan ryhmätunneilla ja tämä näkyy meidän suhteessa. Tunneilla meillä on oikeasti todella kivaa ja voin keskittyä vain omaan koiraani 60 minuuttin ajan. Olemme tehneet temppuja ja paljon kuuntelu - ja erotteluharjoituksia hymyissä suin. Olen myös uskaltanut tehdä asioita, jotka eivät heti onnistu ja silti Stikkan on jatkanut iloisesti tekemistä. Olen myös palkannut koiraani todella hyvin ja "kas kummaa" Stikkan arvostaa minun kanssa tekemistä nyt paljon enemmän!!!Tuhannet kiitokset Mika!

Eli positiivisella linjalla jatketaan edelleen ja onneksi ympärilläni on samanhenkisiä treenikavereita, joiden kanssa treenaaminen on mukavaa ja leppoisaa ollen silti tehokasta & tuloksellista!

Yksi viikonloppu, 3 rally-tokostarttia ja RTK3!!!

Viikonloppu pyhitettiin rallattelulle!

Lauantaina korkkasimme VOI-luokan saaden 98 pistettä, 1.sija ja tuomarin palkinto. Sunnuntaina kaksi starttia ja molemmista 88 pistettä, ohjaajan tunaroitua vähän siellä sun täällä... Tuloksena hienosti RTK3 ja menolippu MES-luokkaan!! Tuomarien kommentit lämmittivät mieltä: Oikein mukavan näköistä menoa. Taitava koirakko. Sujuvaa yhteistyötä. Hyvää yhteistyötä.

Nyt se treenaaminen vasta alkaa, kun virheitä ei juurikaan enää mestariluokassa saa olla, jotta on mahdollisuuksia valioitumiseen... Rallattelu on kyllä mukavaa, kun ei tarvitse pelätä, että koira loukkaa itsensä esteillä (PK) tai joku tulee paikallo-oloissa koiran päälle (TOKO). Mutta vaativa laji on tämäkin, innolla alamme hiomaan parannettavia asioita toiveena valioituminen.

Kiitos meidän loistavalle RallatteluTriolle eli Markelle ja Katille. Kristalle myös kiitokset neuvoista!!

BH Eyes On The Trooper

Stikkanilla on nyt oikeus kilpailla isojen poikien skaboissa! Lauantaina suoritimme BH-kokeen hyväksytysti. Remmissä seuraaminen erittäin hyvä, muut erinomaisia!! Stikkan oli todella hyvällä asenteella liikenteessä, kontakti loistava kera iloisesti heiluvan hännän, tästä on hyvä jatkaa!! Olen erittäin kiitollinen siitä, että olen pysynyt "kilttinä" kouluttajana enkä ole lähtenyt jatkuvan korjaamisen ja nillittämisen tielle, eteneminen on ollut omalla tavallani näennäisesti hidasta, mutta kyllä se palkitsee loppujen lopuksi. Ja itselleni tärkeintä on kyllä se, että meillä on koirakkona molemmilla mukavaa ja että koira pystyy luottamaan ja arvostamaan minua kouluttajana!!

Ennen kevättä tulee treenata PK-esteet, eteenmeno sekä ampumiset kuntoon ja sitten toivottavasti ensi kaudella päästään kisaamaan haussa ja jäljellä! Kiitos treenikaverit, matka jatkuu kera hyvän fiiliksen!

Sunnuntaina kävin kuuntelemassa Helena Telkänrannan luentoa koiran tunne-elämästä. On aina yhtä ihana kuunnella luennoitsijaa, joka a) tietää asiansa ja b) on innostunut aiheestaan. Helena on evoluutiobiologi ja itse biologina koin hänen luentonsa erittäin mielenkiintoiseksi ja puhtaasti tieteeseen perustuvaksi. Tämäkin luento vahvisti sitä näkemystä, että koiran TUNNETILAT ovat ne joihin koulutuksella tulisi ja pitäisi vaikuttaa, jos näitä ei oteta huomioon, niin koulutus ei ole niin tehokasta kuin se voisi olla. Ja lähtökohtana kaikelle pitäisi varmastikin olla se, että koira voi hyvin ja luottaa omistajaansa.

Stikkan ALO1, KP!

Uskaltauduttiin TOKO-kokeisiin (23.8.15) "vihdoinkin" Stikkanin kanssa. Mielestäni vasta nyt Stikkan alkaa olla henkisesti kypsä kisoihin. Itselläni ei ole mikään kiire kisaamaan nuoren koiran kanssa. Haluan, että perusteet ovat kunnossa ja kisakokemus ei romahduta mitään vaan vie meitä koirakkona eteenpäin!!!

Kisat pidettiin hiekkakentällä ja lämpötila oli +29 astetta... Stikkan on melko lämpöherkkä, mutta melko mallikkaasti tokottelimme tästä huolimatta syksyn helteessä. Pisteitä kertyi 185,5 pistettä, KP ja 1.sija.

Olin tyytyväinen Stikkanin asenteeseen, pieniä pikkuvirheitä siellä ja täällä, joista osa johtui lämmöstä. Kokonaisuutena hyvä setti, tästä on hyvä jatkaa kohti avointa luokkaa. Kiitos treenikaverit, erityiskiitos Minnalle sekä Tamskin tokovalkku kakkoselle. Ja kiitos Eukanuballe toimivasta ruuasta, jolla jaksaa vaativimmissakin olosuhteissa!

Hakua Morten Egtvedtin kanssa Canis Clicker Campissä.

Tämän hakukauden kruunasi viikonlopun hakukurssi (15.-16.8.15) Tukholmassa. Kouluttajana leirillä oli Caniksen perustaja Morten Egtvedt!!

Morten on norjalaisen Caniksen perustaja ja hän on kirjoittanut Sök i teori och praktik-kirjan. Itse olen tämän kirjan oppien mukaan kouluttanut nykyiset hakukoirani, Kurtin ja Stikkanin. Tykkään ihan mielettömästi tästä haun koulutussuuntauksesta. Koiralle opetetaan asiat positiivisesti ja edistyminen on todella tehokasta. Odotin tältä koulutukselta paljon, enkä joutunut pettymään. Oli hienoa nähdä kuinka näitä itse kirjasta oppimia asioita koulutettiin käytännössä. Morten kehui kovasti minun ja kahden ystäväni koiria (olemme kaikki treenanneet koiran tällä "risteilytavalla") ja saimme hyviä vinkkejä jatkoon! Stikkanin kanssa saimme hyvät eväät ilmaisun parantamiseen ja siihen, että koiran tulee tarjota omaehtoisesti toimintoja.

Morten painottaa koirankoulutuksessa, sitä että 1) koirat TARJOAVAT itse toimintaa , 2) kaikki asiat KOULUTETAAN huolella ja todella VAHVOIKSI.  Hän pitää myös erittäin tärkeäni ohjaajan mielentilaa, sillä tämä heijastuu hyvin voimakkaasti koiran toimintaan! Tämä hänen lausahdus jäi vahvasti mieleeni: No fucking hesitation... eli koira ei saa olla EPÄVARMA.

Pidän norjalaisten osaavien hakuharrastajien tyylistä, se on eleetöntä ja koirat todellakin RISTEILEVÄT hakualueella. Silmiinpistävää oli se, että alueen merkkaaminen ja tallominen ei ole niin kovin tarkkaa... Eli maalimiesten sijainnista ei ole kovin tarkkaa tietoa, tärkeää oli vain se, että maalimies ei löydy takaapäin.

Kiitos Minnalle ja Ninalle loistavasta seurasta, oli supermukavaa!!!

Tässä omistuskirjoitus Mortenilta Sök i teori och praktik-kirjaan, aikas osuva...

Vihdoinkin päästiin palkintopallille!!!

Viikonloppuna oli vuorossa meidän kauden päätapahtuma eli Palveluskoirien SM-kilpailut Vantaalla. Tapansa mukaan sää oli helteinen... Kisajärjestelyt pelasivat loistavasti ja oli ilo kilpailla jälleen kerran Suomen parhaiden kanssa. Tänä vuonna meillä oli paljon onnistumisia ja myöskin vähän epäonnea. Täydet pisteet saatiin jäljeltä, pudotetusta esineestä sekä pienesineen etsinnästä. Esineruudusta nousi vain yksi esine... tätä täytyy ilmiselvästi treenata AJATUKSELLA, taitaa olla, että Kurtia kiinnostaa ruudussa turhan paljon jäljet, eli esineiden painoarvota tulee KASVATTAA!! Hausta 66/70, alue oli värikuula-alueella, joka oli hieman erilainen kuin mihin ollaan totuttu... Hauska kokemus tämäkin. Tottelevaisuudessa pieniä virheitä siellä ja täällä, mutta mielentila meillä molemmilla oli hyvä!! Tottiksesta 88/100. Yhteensä 269 pistettä ja KOLMAS SIJA!!!!!

Me olemme niin ansainneet tämän. Kurtin kanssa on kuljettu melko opettavainen matka. Koira, joka nuorena pelkäsi ihmisiä ja muita koiria melkoisesti työskentelee nyt innokkaasti hakumetsässä ja tottelevaisuuskentällä!!! Tässä olen todellakin havainnut positiviisen vahvistamisen sekä positiivisten kokemusten voiman.

Hienoa on myöskin se, että olen onnistunut kouluttamaan kaksi koiraa SM-mitalistiksi. Tuntuu niin hyvältä.

Kiitos kaunis treenikavereille ja teille, jotka olette koulutuksissa olleet Kurtin maalimiehiä, ilman teitä tämä ei olisi onnistunut!! Erityiskiitos Minnoille treeniavusta ja henkisestä tuesta, olette tärkeitä!!

Kiitos Eukanuballe laadukkaasta ruuasta, jonka avulla rankat treenit ja kisapäivät sujuvat energisesti!!

Kindslägret 2015, haku on kuin tanssia!!

Nyt olen todellakin treenannut parhaiden kanssa!!!! Sain mahdollisuuden päästä norjalaisen Turid Staavnin hakukoulutukseen viikoksi Ruotsiin. Turidia voi kutsua haun kuningattareksi, hänellä ja hänen legendaarisella haku- ja jälkikoirallaan Somollis Gullilla on yli 100 sertiä palveluskoirien elitluokasta. Tähän määrään ei ole kukaan muu pohjoismaissa kyennyt. Turidilla on myös useita Norjan mestaruuksia sekä NOM-mestaruuksia.

Treenasin hakua myös ystäväni Mia Umaerus-Kempen kanssa ja hänellä on myös pitkä sekä menestyksekäs ura haku- ja jälkikoirien koulutuksessa. Lukuisia Ruotsin mestaruus sekä NOM-mitaleita. Mialta olen saanut oppia hakuiluun viimeiset 15 vuotta. 

En voi kun ihailla ruotsalaisten ja norjalaisten koirakulttuuria. Koirat käyttäytyvät hienosti mm. leiripaikalla, ne eivät huuda autoissa, eivätkä ilmennä liiallista stressiä tehdessään töitä. 

Haussa suurin ero norjalaisilla ja ruotsalaisilla on keskilinjatyöskentely. Ruotsalaiset pysäyttävät koiransa keskilinjalle ja melko voimakkailla vartaloavuin antavat koiralle lähetyssuuntaa. Norjalaiset lähettävät koiran pysäyttämättä (ns. flying) keskilinjan yli, koiran tulee mennä kuitenkin hallitusti ohjaajan "käden" kautta toiselle puolelle. Itse opettelin tätä hallittua keskilinjan ylittämistä Stikkanin kanssa ja viikon aikana homma alkoikin kivasti pelittämään. Sain sen mitä hainkin ja nyt alkaa oma hakutietopankki olla aikas täydellinen. Norjalaiset korostavat myös systeemiä haussa eli sujuvaa risteilyä. Koiran tulee edetä suoraan 50 metriä ja sitten kääntyä eteen JA tulla ohjaajan käskystä tai itsenäisesti keskilinjalle sopivan kokoisen piston jälkeen. Ja tämä kaikki mahdollisimman eleettömästi. 

Itselleni jäi mieleen kaksi Turidin lausetta: 1) Tekemisen tulee tuntua itsestä HYVÄLLE, eli treenaa sillä tavalla minkä allekirjoitat itse, 2) Yksikään koira ei ole täydellinen, joten keskity koirasi VAHVUUKSIIN ja pelaa sillä koiralla joka käsissä on!!

Kuvassa Norjan, Ruotsin ja Suomen mestarit hausta.

Oli kyllä ihana leiriviikko, jonka jälkeen piipahdin vielä katsomassa Ruotsin mestaruusTOKOa. Silmiinpistävää oli se, että ruotsalaisten koirakoiden seuraamisissa hännät iloisesti heiluivat huomattavasti useammalla kuin Suomen vastaavissa kisoissa. Nämä ovat tietenkin makuasioita, mutta itse tykkään niin kovasti rennosta ja iloisesta seuraamisesta!!